Arki tuntui tylsältä. Mieheni kotona ollessa oikein odotin , että hän lähtisi jo töihin. Rakastin ja rakastan miestäni kyllä hyvin paljon, mutta tämä tunne vei mennessään.
Suunnittelin mielessäni jo seuraavaa tyttöjen iltaa, samalla kun laitoin ruokaa tai olimme mieheni kanssa lenkillä. Ajattelin sitä koko ajan! Halusin lisää, enemmän, useammin.
Seuraavan kerran mieheni ollessa tien päällä, päätinkin laittaa Matille tekstiviestin, ulos lähtemisen sijaan. En tietenkään omasta numerostani uskaltanut laittaa, vaan olin hankkinut sitä varten prepaid-liittymän.
Lasten mentyä nukkumaan , näpyttelin viestin. Matti vastasikin heti takaisin ja oli odottanutkin kuulemma yhteydenottoani. Sovimme näkevämme seuraavana iltana.
Pyysin taas äitini meille katsomaan lapsia että pääsin "lenkille". Tapasimme Matin kanssa taloyhtiömme pyykkituvassa. Olin kertonut Matille tilanteeni ja hän tiesi etten voinut kutsua häntä kotiini, koska lapset olivat siellä.
Pyykkituvassa ollessamme, pelkäsin koko ajan että joku tulisi sisään yllättäen kun kuulisi sieltä siihen aikaan illasta puheensorinaa ja yritimmekin puhua kuiskaamalla. Eikä puheensorina varmaan ollut ainut ääni , joka sieltä pihalle kantautui...
Siinä hikisinä, kerätessämme vaatteita lattialta ja pukiessa päällemme, katsahdimme toisiimme ja purskahdimme molemmat yhtäkkiä kovaan nauruun sille tilanteelle. Se oli jotenkin niin huvittavaa.
Ulkona vielä vaihdettiin pari sanaa ja lupasin soitella taas kun olisi sopiva hetki.
Tyytyväisinä lähdimme eri suuntiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti