torstai 24. huhtikuuta 2014

Mistä kaikki alkoi...

Mieheni oli työreissulla (ajaa rekkaa) ja oli lauantai päivä. Mulla oli kotona siivoukset käynnissä ja lapset leikki pihalla. Puhelin soi. Siellä oli ystäväni Kata. Hän kysyi josko pitäisin pienen kahvitauon , olisi tulossa kylään. No mikäs siinä, tuumasin ja pyysin käymään.

Puhuimme pitkät pätkät kaikennäköistä siinä kahvittelun lomassa, niin kuin aina yleensäkin. Pari tuntia siinä iloisesti vilahtikin huomaamatta ja Kata oli lähdössä, mutta ovella vielä kysyi lähtisinkö myöhemmin illalla hänen kanssaan kaupungille käymään muutamalla , jos saisin lapset äidilleni hoitoon. Lupasin soitella , jos päättäisin lähteä.


Huusin lapset sisälle iltapalalle ja laitoin saunan lämpiämään. Yleensä en viihteellä juurikaan käy, varsinkaan ilman miestäni, mutta en tiedä mikä minuun meni tuona iltana. Siinä kun lasten kanssa olin käynyt saunomassa, päätin soittaa äidilleni ja kysyä tulisiko hän meille lapsenvahdiksi.


Kaikki oli valmista, ja laitoin Katalle tekstaria siinä meikatessani, sopiakseni missä nähtäisiin. Bussia odotellessa , aloin miettimään oliko tämä sittenkään hyvä idea, mutta nousin kuitenkin kyytiin ja ajattelin , hitot, saa äitikin joskus pitää hauskaa!


Kaupungilla Kata oli mua vastassa ja suuntasimme ensimmäiseen baariin. Voi miten kylmä siideri maistuikaan hyvältä pitkästä aikaa. Tanssimme ja nauroimme, nauroimme ja tanssimme. Vaihdoimme baarista toiseen. Irrotteltiin oikein huolella.


Kello kävi ja pikku hiljaa alkoi tuntumaan, että olisi kotiin lähdön aika. Sanoin Katalle , että tilaan taksin. Kata harmistui hieman koska olisi halunnut jäädä vielä jatkamaan, ja kysyi jos käytäisiin vielä yhdessä baarissa ottamassa yhdet ja samalla moikkaamassa paria hänen tuttuaan.


Koska en ollut Katan kanssa aikoihin ollut missään, ajattelin että no ei kai se nyt maailmanloppu olisi vaikka vielä kävisimmekin. Joten lähdimme vielä yksille. Pihalla baarin edessä meitä odotti kaksi nuorta miestä. Kata tunsi vaalean kaverin, Matin ja tämä toinen oli Matin kaveri jonka Katakin näki ensimmäisen kerran.


Höpöttelimme niitä näitä, pässinpäitä ja kävimme poikien kanssa vähän siinä tanssimassakin. Kata alkoi olemaan jo valmis nukkumaan, joten ehdotin että nyt lähdetään ja tilataan se taksi.


Matti kuuli keskustelumme ja ehdotti että menisimme hänen luokseen , koska asui siinä kuulemma ihan vieressä. En ollut ajatuksesta innoissani mutta Kata sen sijaan oli jo menossa kovaa kyytiä. Mikäs siinä, ei kaveria yksinkään voi jättää, joten seurasin kiltisti. Matin kaveri, Jere, jäi vielä iltaa jatkamaan.


Perillä asunnolla, laitoimme Matin kanssa Katalle sohvalle nukkumapaikan. Ja eipä mennytkään kuin hetki , niin jo kuului kuorsausta. Matin kanssa jatkoimme jutustelua siinä ja jonkun ajan päästä myös meitä alkoi väsyttämään. Matti kysyi halusinko nukkua hänen vieressään.


Valinnanvaraa ei hirveästi nukkumapaikoista ollut , joten ajattelin että sama kai tuo nyt on missä sitä nukkuuu yhden yön. Se oli ensimmäinen virhe!


Aamulla heräsin Matin vierestä, vaatteet mytyssä lattialla, vanhan viinan maku suussa, tukka sekaisin. Kaikkihan nyt varmasti tietää ettei siinä ihan käsi kädessä oltu vaan nukuttu. Mutta hassuinta tässä oli se että mulla ei ollut yhtään morkkis. Ei katumusta , ei huonoa omaatuntoa, EI MITÄÄN semmoista.


Keräsin vaatteeni ja puin olohuoneessa päälleni samalla, kun yritin herättää Kataa. Kata halusi jatkaa uniaan, joten lupasin soitella hänelle myöhemmin.


Lähdin asunnolta tyytyväisenä ja hymy huulilla...









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti